Monta mielenkiinnon kohdetta - onko sinussakin multipotentiaalia?

Luin Hesarista jutun miehestä, joka ei lukioikäisenä tiennyt mitä hän haluaisi tehdä isona ja minkä urapolun hän valitsisi. Varsinkin, kun intohimon kohteita oli useampia ja kutsumusta yhdelle alalle ei löytynyt. Moni kannustaa löytämään sen oman jutun, mutta mitä jos haluaakin löytää ne omat jutut?


Onkohan kukaan välttynyt elämässä kysymykseltä mikä sinusta tulee isona? Toisille siihen vastaaminen on helppoa ja toisille... no vaikeampaa. Ei sen takia etteikö mikään kiinnostaisi, vaan sen takia, että monikin asia saattaa kiinnostaa.


Moni ammatti vaatii vuosien opiskelua, mutta mitä jos kiinnostus lopahtaa ja jokin muu asia alkaa innostaa enemmän? Meneekö työn tai harrastuksen vaihtuessa siihen käytetty aika ja työ sitten ihan hukkaan?


Luettuani Hesarin jutun Liikaa vaihtoehtoja ymmärsin, että omaa polkua on ollut vaikea löytää, koska niin moni asia kiinnostaa, mutta on myös mietittävä mihin sijoittaa aikansa ja rahansa.


Ajatus sitoutumisesta yhteen ammattiin tai työhön ei kuulosta kuitenkaan omalta jutulta. Vuosien kokemuksella kertynyt asiantuntijuus on toki hyvä ja arvostettu piirre, mutta niin on myös kyky innostua helposti erilaisista asioista, oppia uutta tietoa ja soveltaa sitä vanhaan.